Uuden aikakauden alku?

Juuri kun pääsin hehkuttamasta Darin daladala-kulttuuria, julkaistiin päivän Guardianissa juttu suunnitteluvaiheeseen edenneestä Dar es Salaam Rapid Transportista, eli nokkelasti Dartista. Kesä-heinäkuun vaiheessa Darin vilkkaimmille tieosuuksille on määrä alkaa rakentaa modernia bussiverkostoa. Ei kuitenkaan hätää - kaikki pääsevät varmasti tahtoessaan kokemaan vauhdin hurman daladaloissa, sillä kuusivaiheisen proggiksen toisen vaiheen uskotaan valmistuvan 2012, loppujen neljän vaiheen alusta tai lopusta ei ollut ennusteita. Kumma miten tällaiset kehitysaskeleet välillä aiheuttavat selittämätöntä muutosvastarintaa. Aivan kuin ihmisillä olisi hirmu mukavaa minibussien ahtaudessa. Kai daladaloihin on jo päässään ehtinyt liittää jotain kehariromantiikkaa, jota paikalliset tuskin arvostavat pennin vertaa.

Huomenna alkaa koulu, vihdoin. On käsittämättömän vaikea olla tekemättä mitään "järkevää", vaikka tiedän että tekemisen puute on historiaa heti kun saan jonkun rutiinin päälle yliopiston suhteen. Mukava maisteriopintojen yhteysmies lupaili jopa, että saan laitoksella käyttää jaettua toimistotilaa jossa on langaton netti ja työpöytä. Mainiota, täällä kotona meillä on vain matala sohvapöytä ja lököilyyn sopivat upottavat sohvat, jotka ei liiemmin motivoi gradun puurtamiseen. Jopa mun hakemukset ovat selviytyneet UDSM:n byrokratian hampaista ja saanen oleskeluluvan viikon alkupuolella. Ei luvalla juuri mitään tee mutta opiskelua varten se on pakollinen, joten olenpahan sitten pari kuukautta Tanzanian resident. Luentoja mulla on vain kahtena päivänä viikossa, maanantaisin ja tiistaisin, ellen nyt innostu ottamaan jotain ekstraa.

Loput päivät aion himmailla läheisessä Research on Poverty Alleviationin eli REPOAn kirjastossa. Siellä on ilmastointi, rauhaa, tuoretta tutkimuskirjallisuutta ja sydäntälämmittävän mukava henkilökunta. Kuinka herttaista oli esimerkiksi seuraava: ostin perjantain lounastaolla, kirjaston ollessa tunnin kiinni, paikallisittain kalliin täysjyväleivän läheisestä leipomosta. Tavoilleni uskollisena unohdin sen kirjastoon, enkä huomannut kömmähdystä ennen kotiovea. Kun itseeni turhautuneena ja täysjyväleivän himoissani avasin koneen, oli inboxiin jo ehtinyt ilmestyä viesti otsikolla "RE: Left bread in REPOA library", jossa virkailija selitti jotenkin päätelleensä että leipä saattaisi olla mun, ja oli kaivanut sähköpostiosoitteen asiakastietojen uumenista. Viestin tärkeysluokaksi oli merkatty ykkönen, huutomerkillä! Liikuttavaa huolenpitoa, kertakaikkiaan.