Viimeiset seitsemän päivää on menny rehelliseen säätämiseen. Ensin säädettiin itsemme tänne nevadaan, sitten on säädetty nevadaa toimimaan. Nyt maailma alkaakin olla valmis, ja meillä on 'omassa' 3h+kk+kph:ssamme niin kalusteet, vettä, ruokaa, hyttysverkko, netti kuin pikkuruinen 'joogastudio'. Ei paha! Vettä tosin tulee satunnaisesti, mutta päivittäin sentään. Netti taas pelaa kuin unelma, etenkin kun ottaa huomioon miten tavan nettikahviloissa saa hikoilla jos yrittää edes kahlata sähköpostinsa läpi tunnissa.
Matka tänne oli yllättävän kivuton, mitä nyt oltiin jatkolennon koneessa Zurichista Nairobiin seitsemän minuuttia ennen lähtöä. Lentoemot vaan totesi meidän punaisille naamoille ja vinkuvalle hengitykselle että "just in time!" Matkatavarat ei tietenkään olleet yhtä nopeita jaloistaan ja jäivät Zurichiin hengailemaan, mutta saapuivat kiltisti seuraavana iltana samalla lennolla. Oli mukava saada pitkien farkkujen ja villatakkien tilalle hieman kevyempää päällepantavaa.
Täällä on nimittäin aivan törkeän kuuma! Hirveät hiksat koko ajan, ja keskipäivällä, tai oikeastaan kymmenen ja kolmen välillä ulkona ei sietäisi olla lainkaan. Koska alussa mainittu säätäminen on kuitenkin pakottanut meidät uhmaamaan etelän aurinkoa, on seurauksena palaneita läikkiä kaulan, niskan ja kämmenten seutuvilla. Auts. Ja meidän aurinkovoiteen kerroin on sentään 50. Paahdetta helpottaa kummasti koko ajan suhteellisen lähellä liplattava meri, ilman jatkuvaa tuulenvirettä olisi kenties liian tukalat oltavat. Biitsille menosta ei silti haaveilla. Jos jollekin on jäänyt mieleen UV:sta varoittanut grillimakkaramainos parin vuoden takaa, niin meillä on aika samat tsäänssit selviytyä auringonpalvonnasta hengissä.
Meidän vuokraemäntä on todella mukava ja kohtelias Rachel, jonka neljästä lapsesta kaksi asuu tässä samassa pihapiirissä. Nuoremman, Tajin, ja sen serkkutytön kanssa käytiin sunnuntaina rannalla retkeilemässä. Bondaamista auttanevat myös meidän huvittavat yritykset puhua swahilia kaikissa mahdollisissa käänteissä. Naapurusto on rauhallista ja keskiluokkaista, mutta tansanialaisin maustein. Naapurin pikku hoteli Lilianissa soi swahilinkielinen soitto myöhään yöhön, ja kotikadun pientareilla juoksentelee kanat ja kukot poikineen. Kukonlaulun aikaan herääminen olisi täällä kyllä suositeltavaa, mutta viiden sijasta paras saavutus on tähän saakka ollut kello kuusi.
Yliopistolla voi järjestää vaihto-ohjelman Master of Adventuresista! Kampusalue on nimittäin pienen kukkulan laella, mutta lähes kokonaan valtavien puiden katveessa. Ja niistä puista roikkuu selviä liaaneja! Rekisteröityminen sujui suht ongelmitta, ja kurssit alkaa parin viikon kuluttua. Aikamoista palloilua ensimmäinen visiitti laitokselle kyllä oli, mutta toisella kerralla osattiin jo paremmin. Kari on ollut mukana henkisenä tukena, seurana ja luultavasti myös pitkästymässä. Ennen koulun ja sadekauden alkua aiotaan reissata oikein kunnolla, ylihuomenna alkaa viiden päivän safari eteläisen Tansanian luonnonpuistoihin ja siitä viikon päästä mennään Sansibarille festaroimaan Sauti za Busaraan. Aika älytöntä: parin päivän päästä saatetaan bongailla leijonia ja norsuja jeepin ikkunasta!
Tansanialaiset on juuri niin mukavaa kansaa kuin kaikki ennen reissua sanoivat. Kohteliaita, ystävällisiä ja avuliaita. Torillakin uskaltaa yrittää ujuttaa mukaan ne pari sanaa kieltä jotka osaa, ja reaktio on poikkeuksetta positiivinen. Kaduilla ei myöskään tarvitse ahdistua kaupustelusta tai kyydin tarjoajista, vaan kaikki sujuu mukavan leppoisessa hengessä. Se ainoa kiukutus, mitä joskus tuntee on ihan omaa pikkumaisuutta, kun aurinko helottaa, on kuuma, vesi loppuu, eikä tiedä millä daladalalla mihinkin pitäisi mennä.
Aivan hassulta tuntuu, että Suomessa talvi jatkuu. Laittakaa kuulumisia tulemaan - me aiotaan käyttää tätä tähtitieteellisen kallista nettiyhteyttä hyväksemme niin paljon kuin mahdollista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti