Juuri talla hetkella tuntuu, etta olisi voinut valita fiksumpiakin matkakohteita. Delhissa kaikki on rauhallista, mutta tuntuu aika kurjalta katsoa telkkarista paiva toisensa peraan pommeja ja havitysta. Lauantai-iltana CP eli ytimista ytimin keskusta-alue oli korkeimmassa halytystilassa, ja poliisit ilmeisesti evakuoi ihmisia muualle. Me siemailtiin nurkan takana kavereiden kanssa mojitoja autuaan tietamattomina pahasta maailmasta..
Samaan aikaan toisaalla: Albiinomurhien aalto ravistelee Tansaniaa (HS 27.7.08). On se hyva ettei enaa seurustella Laurin kanssa. Terveisia :)
sunnuntai 27. heinäkuuta 2008
perjantai 25. heinäkuuta 2008
torstai 24. heinäkuuta 2008
Huokaus
Ensimmaista kertaa alkaa tulla oikein kunnon koti-ikava. Huone tuntuu liian pienelta vaikka onkin edelleen sieva, ja alituinen nihkeys iholla arsyttaa. Lisaksi stressaan hieman toista, viimeisten kahden viikon aikana pitaa viimeistella varsinainen duuni, esitelmoida ja haastatella ihmisia. Uh. Energiaa tahan kaikkeen on nolla. Luulin paasevani viikonlopunviettoon kauniiseen Orchhan kaupunkiin, mutta viime hetkella matkaseura paattikin jaada Delhiin. Se keksi, etta ihmiset vaivaantuu siita jos me, tytto ja poika, matkustetaan sinne kahdestaan. Ma haluaisin tietaa, etta kuka siita niin kovasti stressaa? Kun se ei ainakaan ole Kari, eika muilla ole sen suuremmin valia? Joskus ihmisten hankaluus on vaan liian hankalaa.
Onneksi Bipsa on luvannut lahtea mun kanssa vikana viikonloppuna, eli viikon paasta, Amritsariin, lahelle Pakistanin rajaa. Lohduttaa hieman. Ja tana viikonloppuna ehditaan tehda kahdestaan kaikkia tyttojuttuja, jotka on jaany roikkumaan. Vaatteita ja hierontaa ja nahtavyyksia, kivoja ravintoloita. Enkohan ma selvia. Yksi kaupungin viiden tahden hotelleista myos tarjoaa uima-altaansa tavallisen rahvaan kayttoon aina sunnuntaisin, siella aion taas piipahtaa. Paikka on todellinen keidas melun ja kuumuuden keskella, ja siella saa osoittaa kuinka huono allaslentiksen pelaaja sita oikein onkaan. Jotenkin sen aina unohtaa ja kilpailuvietti iskee, kunnes neljannen kerran iskee pallon omalla syottovuorolla verkkoon ja hiipii hamillaan takaisin aurinkotuoliin..
Pari viikkoa sitten kaytiin Jaipurissa, pinkissa kaupungissa. 1800-luvun loppupuolella yksi Brittein Yrjoista vieraili paikallisen Maharajan luona, ja juhlan kunniaksi kaikki vanhan kaupungin talot keksittiin maalata vaaleanpunaisiksi. Tapa tarttui, ja kaduilla ja kujilla on oikein herttaista viela tanakin paivana. Meidan ensimmainen paiva kului absurdeissa riitatilanteissa, kun meita yrittivat vedattaa seka riksakuski etta sari-kauppiaat. Parhaillaan seistiin kadulla ja huudettiin kurkku suorana kaikki, mina, Bipsa ja kiero riksakuksi - englanniksi, suomeksi, bengaliksi ja hindiksi. Saatiin kunnon yleiso ja rauhanneuvottelijakin kaupan paalle, joku seta viereisesta putiikista omaksui roolin salamana. Lopulta monikymmenpainen lauma sai Bipsan antamaan aijalle hieman lisaa rahaa ja raahaamaan mut pois paikalta (poliisi! palokunta! missa on oikeus!). Olisin mielellaan jaanyt vankaamaan viela vahan lisaa. Illalla vierailtiin aarettoman vaikuttavassa linnakkeessa, nimeltaan Amer Fort, ja siina onneksi unohtui riksat ja kuskit saman tien.
Jaipurissa on kuin hattaran sisällä kävelisi.
Nämä pallurat on aivan mahtavia! Golgappas tai jotain sinne päin, sanoi Bipsa. Täytetään sormella painettavasta reiästä makealla tahnalla ja kikhernevedellä, tungetaan kokonaisena suuhun ja miltei tukehdutaan liemeen. Nam!
Toisena paivana vedettiin esiin diplomaattikortti. Bipsan isa soitti muutaman puhelun, ja aamiaisen jalkeen upseerismies univormussaan tuli etsiskelemaan meita hotellilta. Oh well, jos nyt taman kerran. Valtion virkamiehet ajeluttivat meita loppupaivan palatseilla, linnoituksilla ja museoissa, ja suostuivat hylkaamaan suojattinsa vasta kun bussin lahtoon oli puoli tuntia. Tultiin siihen tulokseen etta kylla joskus on vaan helpompaa leikkia avutonta. Arvatkaa muuten mika taalla on kaikkein pahein bussiluokka? Se ei ole Tourist, Deluxe tai Golden - vaan Volvo! Mahtavaa. Volvo on merkitty erikseen oikein kaikkiin Delhi-Jaipur-aikatauluihin. Itse asiassa autokulttuuri taalla on monin tavoin hullunkurista. Toissailtana kutsu kavi Bipsan poikakaverin keikalle, taas yhteen viiden tahden hotelliin. Siella juhlittiin villisti, mitapa muuta kuin Volkkarin Jettan lanseerausta. Se oli kova juttu. Tama musisoiva poikaystava muuten soittaa pandissa nimelta Mrigya, netista loytaa.
Tasan kaksi viikkoa jaljella. Pystyykohan savulohi-ruisleipa suussa saunomaan ja pussailemaan Karia samaan aikaan?
Onneksi Bipsa on luvannut lahtea mun kanssa vikana viikonloppuna, eli viikon paasta, Amritsariin, lahelle Pakistanin rajaa. Lohduttaa hieman. Ja tana viikonloppuna ehditaan tehda kahdestaan kaikkia tyttojuttuja, jotka on jaany roikkumaan. Vaatteita ja hierontaa ja nahtavyyksia, kivoja ravintoloita. Enkohan ma selvia. Yksi kaupungin viiden tahden hotelleista myos tarjoaa uima-altaansa tavallisen rahvaan kayttoon aina sunnuntaisin, siella aion taas piipahtaa. Paikka on todellinen keidas melun ja kuumuuden keskella, ja siella saa osoittaa kuinka huono allaslentiksen pelaaja sita oikein onkaan. Jotenkin sen aina unohtaa ja kilpailuvietti iskee, kunnes neljannen kerran iskee pallon omalla syottovuorolla verkkoon ja hiipii hamillaan takaisin aurinkotuoliin..
Pari viikkoa sitten kaytiin Jaipurissa, pinkissa kaupungissa. 1800-luvun loppupuolella yksi Brittein Yrjoista vieraili paikallisen Maharajan luona, ja juhlan kunniaksi kaikki vanhan kaupungin talot keksittiin maalata vaaleanpunaisiksi. Tapa tarttui, ja kaduilla ja kujilla on oikein herttaista viela tanakin paivana. Meidan ensimmainen paiva kului absurdeissa riitatilanteissa, kun meita yrittivat vedattaa seka riksakuski etta sari-kauppiaat. Parhaillaan seistiin kadulla ja huudettiin kurkku suorana kaikki, mina, Bipsa ja kiero riksakuksi - englanniksi, suomeksi, bengaliksi ja hindiksi. Saatiin kunnon yleiso ja rauhanneuvottelijakin kaupan paalle, joku seta viereisesta putiikista omaksui roolin salamana. Lopulta monikymmenpainen lauma sai Bipsan antamaan aijalle hieman lisaa rahaa ja raahaamaan mut pois paikalta (poliisi! palokunta! missa on oikeus!). Olisin mielellaan jaanyt vankaamaan viela vahan lisaa. Illalla vierailtiin aarettoman vaikuttavassa linnakkeessa, nimeltaan Amer Fort, ja siina onneksi unohtui riksat ja kuskit saman tien.
Toisena paivana vedettiin esiin diplomaattikortti. Bipsan isa soitti muutaman puhelun, ja aamiaisen jalkeen upseerismies univormussaan tuli etsiskelemaan meita hotellilta. Oh well, jos nyt taman kerran. Valtion virkamiehet ajeluttivat meita loppupaivan palatseilla, linnoituksilla ja museoissa, ja suostuivat hylkaamaan suojattinsa vasta kun bussin lahtoon oli puoli tuntia. Tultiin siihen tulokseen etta kylla joskus on vaan helpompaa leikkia avutonta. Arvatkaa muuten mika taalla on kaikkein pahein bussiluokka? Se ei ole Tourist, Deluxe tai Golden - vaan Volvo! Mahtavaa. Volvo on merkitty erikseen oikein kaikkiin Delhi-Jaipur-aikatauluihin. Itse asiassa autokulttuuri taalla on monin tavoin hullunkurista. Toissailtana kutsu kavi Bipsan poikakaverin keikalle, taas yhteen viiden tahden hotelliin. Siella juhlittiin villisti, mitapa muuta kuin Volkkarin Jettan lanseerausta. Se oli kova juttu. Tama musisoiva poikaystava muuten soittaa pandissa nimelta Mrigya, netista loytaa.
Tasan kaksi viikkoa jaljella. Pystyykohan savulohi-ruisleipa suussa saunomaan ja pussailemaan Karia samaan aikaan?
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Finland, Finland, Finland
"Kaljakellunnan ideana on ajelehtia pitkin Keravanjokea ja juopotella." HS 22.7.2008
Joskus Suomea vaan tulee erityisen kova ikava.
Joskus Suomea vaan tulee erityisen kova ikava.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Kutsu
Toimistossa tapahtuu valilla aivan outoja. Meidan autonkuljettaja kysyi multa asken, mita teen sunnuntaina. Kerroin reissaavani Jaipuriin. Enta seuraavana? En osannut sanoa, ja siita hyvasta sain kutsun - minnepa muualle kuin helluntaiseurakunnan jumalanpalvelukseen! Miten tuohon voi vastata, muuten kuin hymylla? Kukin siis tyylillaan, mutta hei, oliko tuo nyt ihan poliittisesti korrektia?
Inhokkisarjaani mukaillen: seriously?!
Inhokkisarjaani mukaillen: seriously?!
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Paljon asiaa, osa II
Ensimmaisen viikon Karin lahdon jalkeen asuin Guptien hoteissa. Se oli riistoa, mutta Guptat olivat ihan mukavia. Mulle kokattiin valilla parathaa aamiaiseksi, kuurattiin yhdessa niiden olkkarin matto (piti sit menna leijumaan suomalaisten matonpesutaidoilla) ja vaimoke Lovely oli viimeisella kolmanneksella raskaana. Se oli ehka suurin syy siihen, etta jain hetkeksi. Ei kai kukaan voi olla paha ihminen, kun on vauva masussa?
Samaan aikaan muualla. Meidan hyvin pintapuolinen ja lyhytaikainen Rishikeshin-tuttavuus Shimri oli lahettanyt mun kampanetsimisilmoituksen CouchSurfereille. Ja sitten alkoi tapahtua. Mulle alkoi sadella avuntarjouksia ja kamppavinkkeja eri puolilta Delhia, sahkopostitse ja puhelimitse, yolla ja paivalla. Ahdistus alkoi helpottaa. Huomasin, etta kaupungissa oli valikoitunut ryhma aarimmaisen avuliaita ja luotettavia ihmisia, joiden intresseissa oli auttaa mut pulasta. Monien kummallisten kamppien seassa satuin kaymaan eraan Ragun kanssa katsomassa sen kaverin ylimaaraista huonetta. Ja niin ma loysin Bipsan. Loppu on pikkutunneille venyvia keskusteluja, intialaista kokkausta ja hyvaa musiikkia, gay paraateja ja shoppailua, joogaa naapuruston joogakoulussa. Meilla on huippua ja tiedan jo nyt, etta tulee kuukauden paasta kamala ikava. En sano, etteiko mulla olisi kamala ikava myos kotiin, mutta Intiaan ei noin vaan takasin lennahdeta.
Meidan talo on valtava ja valtavan hieno. Ma asun palvelijanhuoneessa, joka on pieni ja sieva. Portilla on ymparivuorokautinen vartiointi. Kun taloa lahestyy, vartija avaa portin. Joskus se ei huomaa mua kyllin ajoissa vaan joutuu juoksemaan ehtiakseen ensin. Se on hieman kiusallista. Kylla ma voisin itsekin.. Ja pyykkeihin ei tarvitse koskea, meidan kotiapulainen pesee ne kahdesti viikossa. Se myos siivoaa varsinaisen talon ja pesee tiskit paivittain. Toimistossa kahvi (maidolla, ei sokeria) tuodaan poytaan tasan kello kymmenen ja kolme. Aavistelen sopeutumisvaikeuksia kotimaan paassa. Onneksi passaaminen paattyy reilun kuukauden kuluttua - tahan voisi tottua!
Ensi viikolla taalla alkaa kymmenpaivainen arabialaisen ja aasialaisen elokuvan festivaali, Osean. Edessa on vaikeita valintoja. Liityin nimittain kuukausijaseneksi meidan naapurissa sijaitsevaan Sivananda Yoga Centreen ja voi ihanuus, se on parasta ikina. Joka paiva joogaa aivan naapurissa, hyvat opettajat ja rauhaisa ilmapiiri. Taytyy varmaan heittaa noppaa.
Samaan aikaan muualla. Meidan hyvin pintapuolinen ja lyhytaikainen Rishikeshin-tuttavuus Shimri oli lahettanyt mun kampanetsimisilmoituksen CouchSurfereille. Ja sitten alkoi tapahtua. Mulle alkoi sadella avuntarjouksia ja kamppavinkkeja eri puolilta Delhia, sahkopostitse ja puhelimitse, yolla ja paivalla. Ahdistus alkoi helpottaa. Huomasin, etta kaupungissa oli valikoitunut ryhma aarimmaisen avuliaita ja luotettavia ihmisia, joiden intresseissa oli auttaa mut pulasta. Monien kummallisten kamppien seassa satuin kaymaan eraan Ragun kanssa katsomassa sen kaverin ylimaaraista huonetta. Ja niin ma loysin Bipsan. Loppu on pikkutunneille venyvia keskusteluja, intialaista kokkausta ja hyvaa musiikkia, gay paraateja ja shoppailua, joogaa naapuruston joogakoulussa. Meilla on huippua ja tiedan jo nyt, etta tulee kuukauden paasta kamala ikava. En sano, etteiko mulla olisi kamala ikava myos kotiin, mutta Intiaan ei noin vaan takasin lennahdeta.
Meidan talo on valtava ja valtavan hieno. Ma asun palvelijanhuoneessa, joka on pieni ja sieva. Portilla on ymparivuorokautinen vartiointi. Kun taloa lahestyy, vartija avaa portin. Joskus se ei huomaa mua kyllin ajoissa vaan joutuu juoksemaan ehtiakseen ensin. Se on hieman kiusallista. Kylla ma voisin itsekin.. Ja pyykkeihin ei tarvitse koskea, meidan kotiapulainen pesee ne kahdesti viikossa. Se myos siivoaa varsinaisen talon ja pesee tiskit paivittain. Toimistossa kahvi (maidolla, ei sokeria) tuodaan poytaan tasan kello kymmenen ja kolme. Aavistelen sopeutumisvaikeuksia kotimaan paassa. Onneksi passaaminen paattyy reilun kuukauden kuluttua - tahan voisi tottua!
Ensi viikolla taalla alkaa kymmenpaivainen arabialaisen ja aasialaisen elokuvan festivaali, Osean. Edessa on vaikeita valintoja. Liityin nimittain kuukausijaseneksi meidan naapurissa sijaitsevaan Sivananda Yoga Centreen ja voi ihanuus, se on parasta ikina. Joka paiva joogaa aivan naapurissa, hyvat opettajat ja rauhaisa ilmapiiri. Taytyy varmaan heittaa noppaa.
Paljon asiaa, osa I
Ma oon edelleen siella Agrassa. Tai oikeastaan saapumassa Agraan, vasyneena ja hikisena mutta voitonriemuisena. Jalleen elossa, maailman kamalimman matkan jalkeen. Perilla odotti palkinto: kun astuttiin riksaan vilahti viereisella kaistalla kameli, perassaan kamelikarryt! Kuka on ikina missaan liikenteessa nahnyt kamelille kustomoituja karryja?! Voin kertoa, etta ne oli erittain kamelimaiset, siis hieman oudon hontelot ja korkeat. Hiii!
Hotellilla oli ilmastointi ja suihku. Se oli siis taivas. Meni muutama tunti ennen kuin raahauduttiin jalkeille ja kohti matkan viimeista rastia. Valkoinen palatsi nakyi suoraan meidan hotellin kattoterassilta, ja olihan se nyt suoraan sanottuna vahan friikkia. Siina kiskot tukevaa aamiaista ja kas, siellahan se Taj Mahal sitten olikin! Turistikierros oli pian heitetty, kameraan tallennettu hikisia kuvia Tuulista ja Kartsasta silmat viirullaan poseeraamassa, ja tulipa taas poseerattua muutamalle intialaisellekin kameralle ja kannykalle. Taalla on tapana otattaa itsestaan ja perheestaan kuvia meidan valkolaisten kanssa. Se on taysin normaalia ja sita tapahtuu aivan liikaa. Alkaa tuntea itsensa nayttelyesineeksi, ja lopulta teennainenkin hymy katoaa naamalta. En tykkaa.
Rakkauden palatsi.
Tajia ei saa lähestyä saastuttavien härveleiden kanssa, joten ruoho leikataan lehmävoimin.
Pian oltiin matkalla takaisin Delhiin. Jotta hankalien (haluaisin kayttaa voimasanaa mutta nyt on viikonloppu ja tulin juuri joogasta, olo on harmoninen..) matkakokemusten sarja ei olisi jaanyt vajaaksi, paatettiin matkustaa viimeinen patka perusjunalla. Kakkosluokassa, himmeessa tungoksessa, ilman ilmastointia. Loppujen lopuksi matka meni oikein leppoisasti, silla mukavat nuoret miehet tarjosivat meille tilaa "ylapenkilta", johon vaantaydyttin enemman ja vahemman tyylikkaasti. Kari sanoi etta potkaisin mennessani jotain tyyppia paahan. Se oli vahinko.
En aio vuodattaa tahan kaikkea sita ahdistusta ja epavarmuutta, mita paassa liikkui kun parin seuraavan paivan ajan etsittiin mulle kotia. Meidan tukikohtana oli Yatri House niminen, aivan unelma hotelli. Meidan matka sinne kuvasti niin osuvasti Delhia. Ajettiin riksalla hieman harhaan, ja se sadan metrin heitto toi meidat keskelle synkeaa slummia. Oli taas niin epareilu olo.. Palattiin oikealle tielle ja pian lekoteltiin huoneessa AC:n, taulutelkkarin ja ayurvedisten kylpysaippuoiden kanssa. Se slummi oli edelleen sadan metrin paassa, meita kiinnosti lahinna illan ruokahuolto. Taalla saa paansa nopeasti heikkoon jamaan kun vaan pysahtyy ajattelemaan.
Delhissa on kolme asiaa, joita ei voi mitenkaan valttaa. Kuumuus, meteli ja poly. Tyomatkat on siita ihania, etta niilla saa nauttia kaikista kolmesta yhta aikaa. Koska olen pihi, kuljen toihin aina riksalla. Rituaali menee seuraavasti: kavelen kotoa viiden minuutin matkan suuren tien varteen, Kailash Colonyn reunalle. Kotona olin suihkunraikas, tienreunassa hiesta nihkea. Hakeudun varjoon, mutta se ei auta. On silti kuuma. Odottelen, ja riksojen ilmaantuessa nakopiiriin alan huitoa viilean oloisesti, aivan kun mua ei oikeastaan voisi vahempaa kiinnostaa ehdinko toihin vai en. Joku pysahtyy. Tingitaan. Vaadin mittaria paalle. Kuski kieltaytyy, puuskahdan tyytymattomasti ja huidon jatkamaan matkaa. Viimein paastaan tien paalle. Alkaa mekkalan osuus. PIIIP-PIIIIIIIIIP. Joku ilmoittaa ajavansa samalla kaistalla. PIIIIIIIIP. Hei vaan, mina nyt ohitan teidat. PIIIII-PII-PIIIIIIIP. Tama on REKKA, vaistakaa tai kuolkaa! 20 minuutissa kuulo heikkenee yhden Provinssin eturivinkeikan verran. Kolmannen tekijan huomaa, kun on helpottuneena astunut sisaan toimiston kylppariin. Naamasta irtoaa puuterimaista ruskeaa, vaikken ole meikannut yli kuukauteen. Sita irtoaa myos suihkun jalkeen. Tasapuolisesti iltaisin ja aamuisin. Saunani, missa olet kun sinua tarvitsen?
HKL:n bussissa ei aina pääse samaan tunnelmaan.
Hotellilla oli ilmastointi ja suihku. Se oli siis taivas. Meni muutama tunti ennen kuin raahauduttiin jalkeille ja kohti matkan viimeista rastia. Valkoinen palatsi nakyi suoraan meidan hotellin kattoterassilta, ja olihan se nyt suoraan sanottuna vahan friikkia. Siina kiskot tukevaa aamiaista ja kas, siellahan se Taj Mahal sitten olikin! Turistikierros oli pian heitetty, kameraan tallennettu hikisia kuvia Tuulista ja Kartsasta silmat viirullaan poseeraamassa, ja tulipa taas poseerattua muutamalle intialaisellekin kameralle ja kannykalle. Taalla on tapana otattaa itsestaan ja perheestaan kuvia meidan valkolaisten kanssa. Se on taysin normaalia ja sita tapahtuu aivan liikaa. Alkaa tuntea itsensa nayttelyesineeksi, ja lopulta teennainenkin hymy katoaa naamalta. En tykkaa.
Pian oltiin matkalla takaisin Delhiin. Jotta hankalien (haluaisin kayttaa voimasanaa mutta nyt on viikonloppu ja tulin juuri joogasta, olo on harmoninen..) matkakokemusten sarja ei olisi jaanyt vajaaksi, paatettiin matkustaa viimeinen patka perusjunalla. Kakkosluokassa, himmeessa tungoksessa, ilman ilmastointia. Loppujen lopuksi matka meni oikein leppoisasti, silla mukavat nuoret miehet tarjosivat meille tilaa "ylapenkilta", johon vaantaydyttin enemman ja vahemman tyylikkaasti. Kari sanoi etta potkaisin mennessani jotain tyyppia paahan. Se oli vahinko.
En aio vuodattaa tahan kaikkea sita ahdistusta ja epavarmuutta, mita paassa liikkui kun parin seuraavan paivan ajan etsittiin mulle kotia. Meidan tukikohtana oli Yatri House niminen, aivan unelma hotelli. Meidan matka sinne kuvasti niin osuvasti Delhia. Ajettiin riksalla hieman harhaan, ja se sadan metrin heitto toi meidat keskelle synkeaa slummia. Oli taas niin epareilu olo.. Palattiin oikealle tielle ja pian lekoteltiin huoneessa AC:n, taulutelkkarin ja ayurvedisten kylpysaippuoiden kanssa. Se slummi oli edelleen sadan metrin paassa, meita kiinnosti lahinna illan ruokahuolto. Taalla saa paansa nopeasti heikkoon jamaan kun vaan pysahtyy ajattelemaan.
Delhissa on kolme asiaa, joita ei voi mitenkaan valttaa. Kuumuus, meteli ja poly. Tyomatkat on siita ihania, etta niilla saa nauttia kaikista kolmesta yhta aikaa. Koska olen pihi, kuljen toihin aina riksalla. Rituaali menee seuraavasti: kavelen kotoa viiden minuutin matkan suuren tien varteen, Kailash Colonyn reunalle. Kotona olin suihkunraikas, tienreunassa hiesta nihkea. Hakeudun varjoon, mutta se ei auta. On silti kuuma. Odottelen, ja riksojen ilmaantuessa nakopiiriin alan huitoa viilean oloisesti, aivan kun mua ei oikeastaan voisi vahempaa kiinnostaa ehdinko toihin vai en. Joku pysahtyy. Tingitaan. Vaadin mittaria paalle. Kuski kieltaytyy, puuskahdan tyytymattomasti ja huidon jatkamaan matkaa. Viimein paastaan tien paalle. Alkaa mekkalan osuus. PIIIP-PIIIIIIIIIP. Joku ilmoittaa ajavansa samalla kaistalla. PIIIIIIIIP. Hei vaan, mina nyt ohitan teidat. PIIIII-PII-PIIIIIIIP. Tama on REKKA, vaistakaa tai kuolkaa! 20 minuutissa kuulo heikkenee yhden Provinssin eturivinkeikan verran. Kolmannen tekijan huomaa, kun on helpottuneena astunut sisaan toimiston kylppariin. Naamasta irtoaa puuterimaista ruskeaa, vaikken ole meikannut yli kuukauteen. Sita irtoaa myos suihkun jalkeen. Tasapuolisesti iltaisin ja aamuisin. Saunani, missa olet kun sinua tarvitsen?
torstai 3. heinäkuuta 2008
Alkioita ja kantasoluja
Mun tyonkuva muuttui viime viikolla, nykyinen homma liittyy sijaissynnytykseen. Siina on kanssa yksi lainsaadannollinen, eettinen, moraalinen ja bioeettinen viidakko. Paivat pitkat tavaan teksteja, joissa vilisee siittioita, munasoluja, esialkioita, jaadytysta, laillisia kiistoja jaadytettyjen alkioiden omistuksesta ja niin edespain. Mielenkiintoista, mutta oon sita mielta etta ihmiskunta on saanut aika kovan palan purtavaksi kaiken kloonaamisen ja geneettisen muuntelun kanssa. Kuka muka osaa sanoa, missa menee raja, mika on oikein ja mika vaarin?
Henkilokohtaisella rintamalla menee vallan mukavasti. Viihdyn Delhissa todella hyvin! Yllattavaa, silla lahdin matkaan aika lailla marttyyriasenteella, etta kylla sita vaikka seisoo paallaan sen puoltoista kuukautta.. Mutta ei tarvitse seisoa (paitsi joogassa jonka aloitin eilen), vaan voi keskittya nauttimaan tasta kaoottisesta kaupungista. Mun pikkuruinen huone Kailash Colonyn kaupunginosassa on kiva ja siisti, ja vuokranantajalle voisin ladella tukun ylisanoja. Se on vaan aivan ihana. Me kokataan yhdessa, meilla on sama kirjallisuusmaku (kuinka moni ensi tapaamisella alkaa puhumaan siita, etta "how to make love stay?"), eilen aloitin tosiaan siella sen joogakoulussa - joka sijaitsee ainakin kahden minuutin paassa meidan talolta - ja sen kaverit on hauskoja ja liberaaleja. Ei olisi voinut menna paremmin!
Mun koto.
Kämppis Bipsa.
Our house..
..in the middle of our street.
Rakas rakas Sivananda Yoga Centre.
Nyt toimistoon alkaa valua ihmisia, ja joudun valitettavasti lopettamaan lyhyeen. Mulla on aina omaa aikaa koneella sen verran, kun ehdin tanne ennen yhdeksaa. Riippuu vahan aamusta, mutta eniten riksakuskista. Tamanaamuinen oli uber-tehokas! Tapot suorinta tieta perille, niin sita pitaa.
Henkilokohtaisella rintamalla menee vallan mukavasti. Viihdyn Delhissa todella hyvin! Yllattavaa, silla lahdin matkaan aika lailla marttyyriasenteella, etta kylla sita vaikka seisoo paallaan sen puoltoista kuukautta.. Mutta ei tarvitse seisoa (paitsi joogassa jonka aloitin eilen), vaan voi keskittya nauttimaan tasta kaoottisesta kaupungista. Mun pikkuruinen huone Kailash Colonyn kaupunginosassa on kiva ja siisti, ja vuokranantajalle voisin ladella tukun ylisanoja. Se on vaan aivan ihana. Me kokataan yhdessa, meilla on sama kirjallisuusmaku (kuinka moni ensi tapaamisella alkaa puhumaan siita, etta "how to make love stay?"), eilen aloitin tosiaan siella sen joogakoulussa - joka sijaitsee ainakin kahden minuutin paassa meidan talolta - ja sen kaverit on hauskoja ja liberaaleja. Ei olisi voinut menna paremmin!
Nyt toimistoon alkaa valua ihmisia, ja joudun valitettavasti lopettamaan lyhyeen. Mulla on aina omaa aikaa koneella sen verran, kun ehdin tanne ennen yhdeksaa. Riippuu vahan aamusta, mutta eniten riksakuskista. Tamanaamuinen oli uber-tehokas! Tapot suorinta tieta perille, niin sita pitaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)