Kävin sentään eilen ensimmäisellä klinikalla ja sain todella hyvää palvelua. Lupapaperit saatiin vetämään, nyt odotellaan miten niiden käy. Aamulla tohtori ei ollut vielä kuullutkaan musta, vaikka lupailivat päätöstä tänään. Taitaapa venyä maanantaille. Kävin sitten sisuuntuneena vielä toisella klinikalla jonottamassa varmaan 50 muun asiakkaan kanssa. Ihmiset katsoi mua tosi ystävällisesti, sellainen keskinäinen empatia huokui odotushuoneessa. Melkein tuli syyllinen olo, olisi tehnyt mieli tarkentaa kaikille, että oon siellä vaan tutkimustarkoituksessa, en vauvaa hankkimassa.
Lääkäri oli humputtelemassa jossain, joten sain uusimmat yhteystiedot ja käskyn soittaa uudelleen ensi viikolla. Selvä, kiitos, palataan asiaan. En kyllä luovuta ennen kuin tämä Mister Doctor on hyppysissä, juoksuttakoot klinikalla kuin usein vaan.
Tulkin suhteen asiat edistyy paremmin, mulla ois ens viikon alussa melko varmasti kaks haastattelua. Jännää, en oo koskaan palkannut ketään tekemään mulle hommia. Täytyy varmaan pukeutua kauluspaitaan. Onneksi löytyi ihmisiä, jotka suostuu tekemään homman mun tarjoamaan riistohintaan. On nimittäin vaikeaa olla samaan aikaan humaani ja köyhä työnantaja, minkä lisäksi tuntuu varsinaiselta selkäänpuukotukselta palkata tulkki aivan alihintaan.. Älkää kertoko kenelläkään Tampereella.
Vapaa-aika on ollut pääsääntöisesti joogaa ja koti-iltoja. Eilen sentään lähdin kaupungin ytimeen, erään Preetin kuuluisalle partsille hengaamaan viimekesäisen tutun kanssa. Terde osoittautui erään keskustan talon ylimmän kerroksen yläpuolelle nousevaksi tasanteeksi, jonne piti kiivetä pelottavia tikkaita pitkin pilkkopimeässä. Huuu. Ensimmäisen kymmenen minuuttia pysyttelin visusti betonimöhkäleen keskellä, matalat reuna-aidat tuntui lähinnä vitsiltä. Näkymät oli kieltämättä messevät:
Jännityksestä sai palkinnoksi intialaisia herkkuja. Läheisellä Bengali-marketilla nautiskeltiin mumbailaisista, eteläintialaisista ja delhiläisistä herkuista. Aivan käsittämättömiä uusia makuja ja koostumuksia. Ehkä erikoisin oli kulfi, jota en jostain syystä viime kesänä testannut. Kyseessä on intialainen jäätelö, pistaasin ja kardemumman makuinen jäädyke, jonka päälle kipataan kasa nuudelimaista höttöä. Niin älytöntä, mutta hyvää. Onneksi tuo alussa mainostamani klinikka sijaitsee tämän ruoka-aitan lähistöllä, joten voin vierailla siellä useamminkin. Yhdistetty pähkinä- ja jälkkäri-tiskikin oli varmaan kymmenen metrin pituinen. On jopa suotavaa, että lääkäri piilottelee vielä hetken.
