Homma seis!

Homoseksuaalisuus on Intiassa rikos. Mun vuokranantaja-tytolle ei enaa puhuta toissa, kun kuva sunnuntaisesta paraatista oli - ja on - Intian suurimman sanomalehden nettisivuilla. Valotan tilannetta lisaa kunhan ehdin, mutta tama on pakko laittaa esille jo nyt:

AS.S. Dammam says: Disgusting. These people have no place in Indian society. Will anyone of you accept your brother, son or husband to be a gay. or your sisters being lesbians. God created man (Adam) and woman (Eve) and the human race is evident that only a woman can give birth to a child and only a man can be a father. So its time to stop such parades in India as it will have very disappointing consequences on the younger generation. I appeal to the central, state govts. to prohibit such parades that is being forced up on us from the Western culture. You can see westerners in the pics of TOI. STOP THIS IMMEDIATELY.
[30 Jun, 2008 2006hrs IST]

http://timesofindia.indiatimes.com/articleshow/3178512.cms

Lisaa keskustelua voi lukea ylla olevasta osoitteesta. Suurin osa palautteesta on positiivista, mutta kylla on taas sellainen olo, etta ohhoijakkaa.




Itse marssilla, ensimmäisellä Intian historiassa, tunnelma oli mieletön ja poliisitkin hymyili. Vau!


Tällä otoksella edustettiin netti-Times of Indian etusivulla.

Pelottava lintu

Meidan toimiston vessan ikkunan takana on lintu, joka syo toisen linnun jalkaa. Nakertelee kaikessa rauhassa, vaikka kuinka vihaisesti tuijottaa. Poyristyttavaa!



Olen talla hetkella koditon Delhissa. Meita on muitakin, tilastojen mukaan pyoreat 100 000. Suojia talle ihmismaaralle on pystytetty muutama kymmenen. Ainut naisten suoja purettiin vuosi sitten, silla sen tilalle piti rakentaa kaupungin varastoja. Taallakaan kaupunki ei ole loytanyt asunnottomille tarvittavaa majoitustilaa, vaikka taloja samaan aikaan lojuu tyhjillaan.

Itse tiedan paasevani yoksi tutun lattialle nukkumaan, mutta ne loput joutuvat tyytymaan jalkakaytaviin ja puistoihin. Ei ole reilua.

Amazing Race Rishikesh - Haridwar - Agra

Hyvia kokkoja ja kaljoja ja makkaroita kaikille juhannusihmisille!

Taalla vietetaan juhannuspaivaa kuumissa tunnelmissa, ja ensimmaiseksi vapaapaivaksi aivan vieraassa kaupungissa mulla on kumman paljon ohjelmaa. Aamulla herasin vuokranantajan vaimon kilkatukseen ovelta, kello puol yhdeksan, se luuli etta menen lauantainakin toimistolle. Kukaan ei ainakaan mulle ole maininnut, etta taalla olisi kuusipaivainen tyoviikko, joten en lahtenyt toimistolle tarkastamaan tilannetta. Saan varmaan palautetta myohemmin, jos asianlaita todella olisi nain.. Koska joka tapauksessa olin hereilla, lahdin eraan couchsurferin kanssa katsastamaan mahdollisia muita asuntoja, silla mun nykyinen vuokra on kampan kuntoon nahden aika harski. Nyt mulla on pari tuntia aikaa ennen seuraavaa asunnon nayttoa, ja sit illalla meen viimein katsastamaan sen Sex and the Cityn uuden kaverin, Rajivin, kanssa.

Viime kirjoituksen lopussa oltiin lahdossa Rishikeshista kohti Agraa. Johan oli reissu. Jos Rishikesh - Joshimath oli pelottavuudessaan huippua, taa oli kaikissa muissa suhteissa aivan alyttomimpia matkoja joita koskaan oon kokenut! Ensinnakin, matka Rishikeshista Haridwariin kestaa normaalisti noin tunnin. Dosaasemalla kuitenkin huomattiin, etta oli aivan mahdotonta ankea yhteenkaan paikallisbussiin: bussin saapuessa aseman polyiselle takapihalle noin 50 henkea juoksi sen kimppuun, heitteli sisaan tavaroita, toni, tunki ja oikeesti kiipesi sisaan bussin mini-ikkunoista! Katseltiin touhua hetki, kaveltiin viereiselle taksiasemalle ja paatettiin turvautua luksukseen. Noh, luksusta tai ei, taksissa soi Scatman John, ja juututtiin jo parin kilsan jalkeen ekaan ruuhkaan. Amazing Race fiilis alkoi kohota siina vaiheessa kun ekaa kertaa jouduttiin sanomaan, etta nyt pitaisi vahan hurry hurry, bussi Agraan lahtee kahdeksalta. Tama tapahtui sen jalkeen kun kuski oli vetanyt auton tien viereen todeten, etta "one minute" ja kadonnut sen silian tien. Minuutin kuluttua tyyppi juoksee takas kaljapullo kourassa. Tama itse asiassa ilahdutti tunnelmaa suuresti, ja ainakin Kari ja kuski bondasi aivan uudella tasolla. Siis onhan elamassa joku tarkeysjarjestys pidettava!

Kello oli kymmenta vaille kahdeksan kun saavuttiin lahelle bussin lahtopaikkaa, mutta vaaralle puolelle jokea. Autot eivat saaneet edes kulkea siihen osaan kaupunkia. Saatiin kuskilta ohjeet, ja pien jo juostiin pilkko pimeassa alas tientormaa, ihmisia kuhisevan sillan yli - ja vahingossa keskelle basaaria! Siina vaiheessa hiki tippui naamalta, Amazing Race kerroin oli sata, jaloissa vilahteli kerjalaisia joilta puuttui jalat, pikkupoika yritti pollia Karilta lompakon, ja yleinen ahdistus oli kasinkosketeltavaa. Monien mutkien kautta saavuttiin bussille, joka oli kuin ihmeen kaupalla odottanut meita sen jalkeen kun taksikuski oli soittanut matkalta kuljettajalle, etta ollaan kylla tulossa. Toimisikohan Suomessa? Mun myohastelytaipumuksella taa olisi mahtava keksinto!

Bussilla helpotus vaihtui pian artymykseksi. Runsaan odottelun jalkeen, kun muut matkustajat vaan haahuili pihalla pimeassa ja ilmoitettu lykatty lahtoaika oli siirtynyt taas yhdella tunnilla eteenpain, kun kuljettajan apupoika lopetti englannin puhumisen ja jatkoi hindilla, kun kukaan ei kertonut mita tapahtuu ja kun olin tuijottanut kuinka kuskin kopissa suitsukkeet sytytettiin, paloivat ja sammuivat, mitta alkoi olla taynna. Uhkasin Karille etta alan kohta vaan kirkua keskella bussin kaytavaa, jollei jotain muutosta tapahdu. Noh, tapahtui. Ihmiset virtasivat yllattaen bussiin, kuski tuli paikalle, ja me liikuttiin! Eteenpain! Olisin voinut hihkua silkasta riemusta!

Sitten pysahdyttiin. 20 metrin jalkeen. Odotettiin viisi minuuttia. Peruutettiin takaisin asemiin. Kuski havisi. Ihmiset alkoivat valua ulos.

Lopulta, kolme ja puoli tuntia aikataulusta myohassa, me lahdettiin oikeasti liikkeelle. Telkkarissa pyori psykedeelisia videoita trikkikuvatuista laulavista lapsista, volyymit tapolla. Liikenne oli raskasta ja runsasta eika katuvaloja ollut. Otin pahoinvointilaakkeen ja nukahdin, kai, ja horteen voimalla selvittiin Argaan. Unissa vilisi lapsilaulajia.


Näin käy kun ui tuntikausia omassa hiessään.
Nyt taalla nettiluolassa on niin kuuma ja yhteys on niin hidas, etta joudun vaihtamaan asemia. Seuraavana vuorossa lomareissun lahes viimeinen etappi, Agra. Stay tuned.

Rakkauden lahettilas vs. rakkauden palatsi

Tuhoutuuko maailmankaikkeus? Se nahdaan pian, silla reilun tunnin paasta alkaa matka kohti Taj Mahalia. Ensin korotellaan riksalla dosikselle, sitten bussilla tunti Haridwariin ja viela Haridwarista riksalla matkatoimistolle ja 12 tuntia yobussilla - ei ilmastointia - Agraan. Edessa takuuvarmasti hyvin nukuttuja tunteja! En aio manata lisaa kurjuutta jaarittelemalla perjantaista ja 13. paivasta.. Mutta aamulla meidan tulisikin jo olla hotellihuoneessa, josta hyvassa lykyssa on suora nakyma kohti Tajia. Ou jea.

Rishikeshista on kylla saali lahtea, on ollut niin terveellisen tuntuista aloittaa aamu joogalla ja banaanipuurolla. Toisaalta on kiva paasta taas liikkeelle. Karin kanssa tuossa analysoitiin tata matkustamisen olemusta ja tultiin siihen lopputulokseen, etta jossain vaiheessa alkaa tulla raja vastaan kaiken hengaamisen ja loysailyn kanssa. Kirjoitin asken tyoharjoitteluraportin laitokselle - tuntui kerrassaan mahtavalta! Jarkevaa tekemista ensimmaista kertaa yli kahteen viikkoon! En oikeasti ymmarra sita porukkaa, joka on reissussa vuosikausia, ja kun niilta kysyy et mita ne tekee sen koko ajan, niin ne mutisee jotain poliittisesta vaikuttamisesta ja ehka yhden artikkelin kirjoittamisesta joskus tassa piakkoin. Eiko niilla mene tahan touhuun jarki? Matkustamisessa ei tietenkaan ole mitaan vikaa, mutta jos suurin osa ajasta vaan hengaillaan kuulisti partsilla kirja kourassa ja kaydaan vahan netissa, niin eihan se enaa ole ihmisen hommaa. Protestanttinen tyoetiikka puskee nyt naemma kovasti esiin. Onneksi ensi viikolla alkaa se duuni!

Yksi kukka on kasvanut laaksossa

Miten niin ei kannata lähteä tyylillä?
Kukka (lisaa kulmakarvaefektia ja aanenpainoa) jos toinenkin koristi polun varsia, kun eilen tallustettiin takaisin sivistyksen pariin vuorilta. Viimeinen paiva oli kaunis ja aurinkoinen ja sai melkein unohtamaan harmistuksen siita, etta kun kolmentana vaelluspaivan saavuttiin Kuari Passiin, oli nakyvyytta ehka kymmenisen metria. Huippuja nahtiin silti, ja ne olivat juuri niin upeita kuin voi kuvitella. Vau.


Trekilla meilla oli oppaana intialainen Bharat, joka ei puhunut oikeastaan sanaakaan englantia. Muu poppoo koostui kahdesta aasista, kokista ja hevosmiehesta. Aika moista, sanoisin, mitahan Suomessa saisi pulittaa vastaavasta setista? Vaellettiin nelja paivaa tosi hiljakseen ja vain muutama tunti paivassa, mutta voin sanoa, etta kolmessa tonnissa ja sen ylapuolella jokainen askel ylamakeen tuntuu. Pulssi on aivan tajuton ja sydan hakkaa. Vaikka hengitat kuinka, ei ilmaa vaan saa. Ihme fiilis. Ja ruokahalu menee aivan taysin.


Nämä ei ollu meidän hepoja, mutta pousailivat tosi hienosti silti.


Alkumatka kuljettiin utuisessa metsässä, vastaan tuli temppeli.


Ylös ylös ylös.


Tent with a view.


Välillä vähän jännitti.


Kuari Passista on 360 asteen panoraamanäkymät joka suuntaan.


Me nähtiin lampaita.


Joista pienin ja älykkäin änkesi pitämään sadetta saman kallionkielekkeen alle. Bless!

Draamaa saatiin vikana yona kun herasin teltassa lahestyvan ukkosen aaniin. Tajusin, etta ollaan aakealla vuoristoniitylla, lahes prikulleen sen keskella, ja salamat lyo koko ajan likempana. Iski lieva paniikki! Heratin Karin ja pimeytta halkovien salamoiden valossa kiskottiin sadevaatteet niskaan ja oltiin lahtovalmiudessa varmaan minuutissa. Ja taas pelotti, aivan hulluna. Ei siina muuten mitaan, mutta oltiin kuin ukkosta varten suunniteltu maalitaulu.. Onneksi noin kymmenen tuskallisen pitkan minuutin jalkeen ukkonen alkoi liikkua takaisin tulosuuntaan, lahimmillaan se ehti noin parin kilsan paahan. Aamulla oli jokseenkin hurmoksellista herata uuteen paivaan.

Loppukaneettina todettakoon, etta kaikki, jotka on nahny Black Sheepin jakaisi meidan tuntemukset siita, millaista on nukkua silla samaisella vuoristoniitylla monen sadan lampaan ja vuohen keskella. Baa.


Lampaat väijyy Tuulia ja Karia.


Tuuli väijyy lampaita.


Lampaat feikkaa kilttejä.

Kutittaa niin perhanasti

Joku on nyt purrut mua varpaasta. Vaikka mulla on Suomesta asti roudattua, trooppisiin hyttysiin tehoavaa hyttyspuikkoa joka puolella kroppaa! Ei oo reilua. Kutittaa ihan torkeesti. Jalat on muutenkin kokenut hieman vaurioita, kun eilen paatettiin kavella aamun sadekuurojen jalkeen laheisille vesiputouksille. Matkaa kertyi lahemmas kymmenen kilsaa, ja sandaalit alkoi hiertaa siina kahden kilsan kohdilla. Nakisitte naa reppanat, ylta paalta compeedeissa ja laastareissa ja silti punaisia laikkia pilkottaa sielta taalta. Taa on vaan vahan huono maa valittaa nain triviaaleista asioista, joten hys ny ja ryhdistaydy. Sanna kaskisi olla vikisematta, itsehan tanne on lahdetty.. :)


Kari on vahan kipeena, flunssassa. Se makoilee tuolla ylakerrassa, samalla kun ma oon harrastanut hairiotonta asunnonetsintaa. Sain hc-kontakteilta listan kaiken maailman bed'n'breakfast-paikoista, ja meilasin nyt alkuun 16 tyypille. Toivottavasti alkaa paluupostia tipahdella, enaa reilut kaks viikkoa duunin alkuun. Ainakin nyt on taas sellainen olo, etta on tehnyt melkeen kaiken mahdollisen kamppaasian eteen ennen Delhiin paluuta. Loput on pakko jarjestaa siella.

Mulla on nyt intialainen kannykkaliittyma, mutta otan sen kunnolla kayttoon vasta kun arki alkaa. Laitan numeron facebookiin, jos haluatte kayda kopsaamassa sen sielta.




Nyt lahden hoivaamaan meidan potilasta kuntoon, etta paastaan parin paivan paasta sinne Himalajalle kirmailemaan! Oi jee.