Ensimmaisen viikon Karin lahdon jalkeen asuin Guptien hoteissa. Se oli riistoa, mutta Guptat olivat ihan mukavia. Mulle kokattiin valilla parathaa aamiaiseksi, kuurattiin yhdessa niiden olkkarin matto (piti sit menna leijumaan suomalaisten matonpesutaidoilla) ja vaimoke Lovely oli viimeisella kolmanneksella raskaana. Se oli ehka suurin syy siihen, etta jain hetkeksi. Ei kai kukaan voi olla paha ihminen, kun on vauva masussa?
Samaan aikaan muualla. Meidan hyvin pintapuolinen ja lyhytaikainen Rishikeshin-tuttavuus Shimri oli lahettanyt mun kampanetsimisilmoituksen CouchSurfereille. Ja sitten alkoi tapahtua. Mulle alkoi sadella avuntarjouksia ja kamppavinkkeja eri puolilta Delhia, sahkopostitse ja puhelimitse, yolla ja paivalla. Ahdistus alkoi helpottaa. Huomasin, etta kaupungissa oli valikoitunut ryhma aarimmaisen avuliaita ja luotettavia ihmisia, joiden intresseissa oli auttaa mut pulasta. Monien kummallisten kamppien seassa satuin kaymaan eraan Ragun kanssa katsomassa sen kaverin ylimaaraista huonetta. Ja niin ma loysin Bipsan. Loppu on pikkutunneille venyvia keskusteluja, intialaista kokkausta ja hyvaa musiikkia, gay paraateja ja shoppailua, joogaa naapuruston joogakoulussa. Meilla on huippua ja tiedan jo nyt, etta tulee kuukauden paasta kamala ikava. En sano, etteiko mulla olisi kamala ikava myos kotiin, mutta Intiaan ei noin vaan takasin lennahdeta.
Meidan talo on valtava ja valtavan hieno. Ma asun palvelijanhuoneessa, joka on pieni ja sieva. Portilla on ymparivuorokautinen vartiointi. Kun taloa lahestyy, vartija avaa portin. Joskus se ei huomaa mua kyllin ajoissa vaan joutuu juoksemaan ehtiakseen ensin. Se on hieman kiusallista. Kylla ma voisin itsekin.. Ja pyykkeihin ei tarvitse koskea, meidan kotiapulainen pesee ne kahdesti viikossa. Se myos siivoaa varsinaisen talon ja pesee tiskit paivittain. Toimistossa kahvi (maidolla, ei sokeria) tuodaan poytaan tasan kello kymmenen ja kolme. Aavistelen sopeutumisvaikeuksia kotimaan paassa. Onneksi passaaminen paattyy reilun kuukauden kuluttua - tahan voisi tottua!
Ensi viikolla taalla alkaa kymmenpaivainen arabialaisen ja aasialaisen elokuvan festivaali, Osean. Edessa on vaikeita valintoja. Liityin nimittain kuukausijaseneksi meidan naapurissa sijaitsevaan Sivananda Yoga Centreen ja voi ihanuus, se on parasta ikina. Joka paiva joogaa aivan naapurissa, hyvat opettajat ja rauhaisa ilmapiiri. Taytyy varmaan heittaa noppaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mä voisin tehdä meidän duunissa aloitteen, että joku toisi mullekin joka päivä kahdesti kahvin työpöydälle. Kelpais kyllä. Täällä saa itse täyttää ja tyhjentää tiskikoneen ja siivoojat neuvoo tiukkasanaisesti, miten purkka pitää laittaa roskikseen.
Se on nyt aloitteen paikka! Meilla saisi tilata tyopisteeseen myos toasteja ja muuta purtavaa, mutta viela ei ole lahtenyt mopo kasista.. Katsotaan ens viikolla, alkaa jo hieman puuduttaa tuo non-stop lukeminen ja kirjoittaminen, alan kenties lohduttautua ruualla ;)
Lähetä kommentti