Hotellilla oli ilmastointi ja suihku. Se oli siis taivas. Meni muutama tunti ennen kuin raahauduttiin jalkeille ja kohti matkan viimeista rastia. Valkoinen palatsi nakyi suoraan meidan hotellin kattoterassilta, ja olihan se nyt suoraan sanottuna vahan friikkia. Siina kiskot tukevaa aamiaista ja kas, siellahan se Taj Mahal sitten olikin! Turistikierros oli pian heitetty, kameraan tallennettu hikisia kuvia Tuulista ja Kartsasta silmat viirullaan poseeraamassa, ja tulipa taas poseerattua muutamalle intialaisellekin kameralle ja kannykalle. Taalla on tapana otattaa itsestaan ja perheestaan kuvia meidan valkolaisten kanssa. Se on taysin normaalia ja sita tapahtuu aivan liikaa. Alkaa tuntea itsensa nayttelyesineeksi, ja lopulta teennainenkin hymy katoaa naamalta. En tykkaa.
Pian oltiin matkalla takaisin Delhiin. Jotta hankalien (haluaisin kayttaa voimasanaa mutta nyt on viikonloppu ja tulin juuri joogasta, olo on harmoninen..) matkakokemusten sarja ei olisi jaanyt vajaaksi, paatettiin matkustaa viimeinen patka perusjunalla. Kakkosluokassa, himmeessa tungoksessa, ilman ilmastointia. Loppujen lopuksi matka meni oikein leppoisasti, silla mukavat nuoret miehet tarjosivat meille tilaa "ylapenkilta", johon vaantaydyttin enemman ja vahemman tyylikkaasti. Kari sanoi etta potkaisin mennessani jotain tyyppia paahan. Se oli vahinko.
En aio vuodattaa tahan kaikkea sita ahdistusta ja epavarmuutta, mita paassa liikkui kun parin seuraavan paivan ajan etsittiin mulle kotia. Meidan tukikohtana oli Yatri House niminen, aivan unelma hotelli. Meidan matka sinne kuvasti niin osuvasti Delhia. Ajettiin riksalla hieman harhaan, ja se sadan metrin heitto toi meidat keskelle synkeaa slummia. Oli taas niin epareilu olo.. Palattiin oikealle tielle ja pian lekoteltiin huoneessa AC:n, taulutelkkarin ja ayurvedisten kylpysaippuoiden kanssa. Se slummi oli edelleen sadan metrin paassa, meita kiinnosti lahinna illan ruokahuolto. Taalla saa paansa nopeasti heikkoon jamaan kun vaan pysahtyy ajattelemaan.
Delhissa on kolme asiaa, joita ei voi mitenkaan valttaa. Kuumuus, meteli ja poly. Tyomatkat on siita ihania, etta niilla saa nauttia kaikista kolmesta yhta aikaa. Koska olen pihi, kuljen toihin aina riksalla. Rituaali menee seuraavasti: kavelen kotoa viiden minuutin matkan suuren tien varteen, Kailash Colonyn reunalle. Kotona olin suihkunraikas, tienreunassa hiesta nihkea. Hakeudun varjoon, mutta se ei auta. On silti kuuma. Odottelen, ja riksojen ilmaantuessa nakopiiriin alan huitoa viilean oloisesti, aivan kun mua ei oikeastaan voisi vahempaa kiinnostaa ehdinko toihin vai en. Joku pysahtyy. Tingitaan. Vaadin mittaria paalle. Kuski kieltaytyy, puuskahdan tyytymattomasti ja huidon jatkamaan matkaa. Viimein paastaan tien paalle. Alkaa mekkalan osuus. PIIIP-PIIIIIIIIIP. Joku ilmoittaa ajavansa samalla kaistalla. PIIIIIIIIP. Hei vaan, mina nyt ohitan teidat. PIIIII-PII-PIIIIIIIP. Tama on REKKA, vaistakaa tai kuolkaa! 20 minuutissa kuulo heikkenee yhden Provinssin eturivinkeikan verran. Kolmannen tekijan huomaa, kun on helpottuneena astunut sisaan toimiston kylppariin. Naamasta irtoaa puuterimaista ruskeaa, vaikken ole meikannut yli kuukauteen. Sita irtoaa myos suihkun jalkeen. Tasapuolisesti iltaisin ja aamuisin. Saunani, missa olet kun sinua tarvitsen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti