Huokaus

Ensimmaista kertaa alkaa tulla oikein kunnon koti-ikava. Huone tuntuu liian pienelta vaikka onkin edelleen sieva, ja alituinen nihkeys iholla arsyttaa. Lisaksi stressaan hieman toista, viimeisten kahden viikon aikana pitaa viimeistella varsinainen duuni, esitelmoida ja haastatella ihmisia. Uh. Energiaa tahan kaikkeen on nolla. Luulin paasevani viikonlopunviettoon kauniiseen Orchhan kaupunkiin, mutta viime hetkella matkaseura paattikin jaada Delhiin. Se keksi, etta ihmiset vaivaantuu siita jos me, tytto ja poika, matkustetaan sinne kahdestaan. Ma haluaisin tietaa, etta kuka siita niin kovasti stressaa? Kun se ei ainakaan ole Kari, eika muilla ole sen suuremmin valia? Joskus ihmisten hankaluus on vaan liian hankalaa.

Onneksi Bipsa on luvannut lahtea mun kanssa vikana viikonloppuna, eli viikon paasta, Amritsariin, lahelle Pakistanin rajaa. Lohduttaa hieman. Ja tana viikonloppuna ehditaan tehda kahdestaan kaikkia tyttojuttuja, jotka on jaany roikkumaan. Vaatteita ja hierontaa ja nahtavyyksia, kivoja ravintoloita. Enkohan ma selvia. Yksi kaupungin viiden tahden hotelleista myos tarjoaa uima-altaansa tavallisen rahvaan kayttoon aina sunnuntaisin, siella aion taas piipahtaa. Paikka on todellinen keidas melun ja kuumuuden keskella, ja siella saa osoittaa kuinka huono allaslentiksen pelaaja sita oikein onkaan. Jotenkin sen aina unohtaa ja kilpailuvietti iskee, kunnes neljannen kerran iskee pallon omalla syottovuorolla verkkoon ja hiipii hamillaan takaisin aurinkotuoliin..

Pari viikkoa sitten kaytiin Jaipurissa, pinkissa kaupungissa. 1800-luvun loppupuolella yksi Brittein Yrjoista vieraili paikallisen Maharajan luona, ja juhlan kunniaksi kaikki vanhan kaupungin talot keksittiin maalata vaaleanpunaisiksi. Tapa tarttui, ja kaduilla ja kujilla on oikein herttaista viela tanakin paivana. Meidan ensimmainen paiva kului absurdeissa riitatilanteissa, kun meita yrittivat vedattaa seka riksakuski etta sari-kauppiaat. Parhaillaan seistiin kadulla ja huudettiin kurkku suorana kaikki, mina, Bipsa ja kiero riksakuksi - englanniksi, suomeksi, bengaliksi ja hindiksi. Saatiin kunnon yleiso ja rauhanneuvottelijakin kaupan paalle, joku seta viereisesta putiikista omaksui roolin salamana. Lopulta monikymmenpainen lauma sai Bipsan antamaan aijalle hieman lisaa rahaa ja raahaamaan mut pois paikalta (poliisi! palokunta! missa on oikeus!). Olisin mielellaan jaanyt vankaamaan viela vahan lisaa. Illalla vierailtiin aarettoman vaikuttavassa linnakkeessa, nimeltaan Amer Fort, ja siina onneksi unohtui riksat ja kuskit saman tien.


Jaipurissa on kuin hattaran sisällä kävelisi.


Nämä pallurat on aivan mahtavia! Golgappas tai jotain sinne päin, sanoi Bipsa. Täytetään sormella painettavasta reiästä makealla tahnalla ja kikhernevedellä, tungetaan kokonaisena suuhun ja miltei tukehdutaan liemeen. Nam!



Toisena paivana vedettiin esiin diplomaattikortti. Bipsan isa soitti muutaman puhelun, ja aamiaisen jalkeen upseerismies univormussaan tuli etsiskelemaan meita hotellilta. Oh well, jos nyt taman kerran. Valtion virkamiehet ajeluttivat meita loppupaivan palatseilla, linnoituksilla ja museoissa, ja suostuivat hylkaamaan suojattinsa vasta kun bussin lahtoon oli puoli tuntia. Tultiin siihen tulokseen etta kylla joskus on vaan helpompaa leikkia avutonta. Arvatkaa muuten mika taalla on kaikkein pahein bussiluokka? Se ei ole Tourist, Deluxe tai Golden - vaan Volvo! Mahtavaa. Volvo on merkitty erikseen oikein kaikkiin Delhi-Jaipur-aikatauluihin. Itse asiassa autokulttuuri taalla on monin tavoin hullunkurista. Toissailtana kutsu kavi Bipsan poikakaverin keikalle, taas yhteen viiden tahden hotelliin. Siella juhlittiin villisti, mitapa muuta kuin Volkkarin Jettan lanseerausta. Se oli kova juttu. Tama musisoiva poikaystava muuten soittaa pandissa nimelta Mrigya, netista loytaa.

Tasan kaksi viikkoa jaljella. Pystyykohan savulohi-ruisleipa suussa saunomaan ja pussailemaan Karia samaan aikaan?