Viimeinen kirjoitus toimistokoneiden hurinan keskelta.
Ulkona sataa, on satanut viimeiset kolme paivaa. Kadut lainehtivat, lehmat roikottavat paataan ja kodittomat pakkautuvat alikulkusiltojen suojaan. Ohiajava auto roiskautti vedet paalle tyomatkalla, ja kaaoksen kruunasi rekka, joka tuuppasi edella ajaneen pyorariksan kumoon matkustajineen paivineen. Saikahdin - tietysti - ja sannattiin molemmat, mina ja autoriksan kuljettaja, katsomaan kuinka kavi. Luojan kiitos kyydissa ollut nainen selvisi saikahdyksella ja muutamalla naarmulla, kukkakaalit ja sipulitkin saatiin kasattua takaisin kauppakasseihin. Levoton fiilis kuitenkin jai. Rikoin muutama paiva sitten peilin, onnettomuudet ovat sen jalkeen tuntuneet kovin enteellisilta.. Kop-kop poydanreunaan.
Raportti on nyt jatetty, kaikkia on kiitetty, tyotodistus vastaanotettu - ja jonkun pitaisi ilmeisesti kantaa mut ulos toimistosta kun en itse osaa poistua. Eilen juotiin kavereiden kanssa laksiaismaisesti viinia, kuunneltiin hyvaa jazzia ja nautiskeltiin lahiravintelin kotiinkuljetuksesta. Leppoisaa. Saan kyydin lentokentalle toisilta tuttavuuksilta, paasee herkistelemaan oikein useammassa erassa. Voi kun jonain paivana oppisin lahtemaan paikoista tyynen rauhallisesti, ilman kaikkea draamaa.
Huomenna tahan aikaan Larussa, vau. Nahdaan pian murut!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti