Tuhoutuuko maailmankaikkeus? Se nahdaan pian, silla reilun tunnin paasta alkaa matka kohti Taj Mahalia. Ensin korotellaan riksalla dosikselle, sitten bussilla tunti Haridwariin ja viela Haridwarista riksalla matkatoimistolle ja 12 tuntia yobussilla - ei ilmastointia - Agraan. Edessa takuuvarmasti hyvin nukuttuja tunteja! En aio manata lisaa kurjuutta jaarittelemalla perjantaista ja 13. paivasta.. Mutta aamulla meidan tulisikin jo olla hotellihuoneessa, josta hyvassa lykyssa on suora nakyma kohti Tajia. Ou jea.
Rishikeshista on kylla saali lahtea, on ollut niin terveellisen tuntuista aloittaa aamu joogalla ja banaanipuurolla. Toisaalta on kiva paasta taas liikkeelle. Karin kanssa tuossa analysoitiin tata matkustamisen olemusta ja tultiin siihen lopputulokseen, etta jossain vaiheessa alkaa tulla raja vastaan kaiken hengaamisen ja loysailyn kanssa. Kirjoitin asken tyoharjoitteluraportin laitokselle - tuntui kerrassaan mahtavalta! Jarkevaa tekemista ensimmaista kertaa yli kahteen viikkoon! En oikeasti ymmarra sita porukkaa, joka on reissussa vuosikausia, ja kun niilta kysyy et mita ne tekee sen koko ajan, niin ne mutisee jotain poliittisesta vaikuttamisesta ja ehka yhden artikkelin kirjoittamisesta joskus tassa piakkoin. Eiko niilla mene tahan touhuun jarki? Matkustamisessa ei tietenkaan ole mitaan vikaa, mutta jos suurin osa ajasta vaan hengaillaan kuulisti partsilla kirja kourassa ja kaydaan vahan netissa, niin eihan se enaa ole ihmisen hommaa. Protestanttinen tyoetiikka puskee nyt naemma kovasti esiin. Onneksi ensi viikolla alkaa se duuni!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti