Rishikesh, oi Rishikesh!

Olipa hankala paasta pois Delhista! Bussiasema oli ihan tays kaaos, jossa kaikki tuntui pissivan silmaan vaikka kuinka kauniisti tai rumasti tai paattavaisesti olisi kysynyt. Lopulta yksi seta sanoi, etta kaikki bussit on nyt lakossa, ja nekin jotka kulkee saatetaan pysayttaa. Huijausta luultavasti, mutta paatettiin silti jattaa koko asema ja suunnata juna-asemalle. Siella selvisi, etta vapaata olisi vasta samana iltana, ja jouduttiin (koh) viettamaan paiva luksushotellin uima-altaalla. Delhissa rauhaisasti hengaaminen ei vaan oikeen onnistu, ei kun ymparilla on 12 miljoonaa ihmista ja on jotain 40 astetta kuuma, meluisaa ja paskasta. No offence.


Junaa odotellessa.
Lopulta kuitenkin puksuteltiin yojunalla ensin Haridwariin ja sielta auringon noustessa tanne Rishikeshiin. Kaikki matkustaminen oli kylla sen arvoista, siella taalla Ganges-joen varrella on ihmisen hyva olla. Eka yo meni lukkien asuttamassa murjussa, kunnes nostettiin elintasoa ja otettiin huone vehrealta high bankilta, jossa apinat loikkii puissa ja joogatunteja jarjestetaan meidan alakerrassa. Taalla on Delhiin verrattuna aivan taivaallista: halpaa, puhdasta ja kaunista. Mun aivan suosikkijuttu on noi apinat (niin kauan kun ne pysyy sopivan etaisyyden paassa) ja lehmat, joita on kaikkialla. Siis ihan joka paikassa, paitsi nyt taalla meidan vuorenrinneparatiisissa. Eilen pongasin yhden katolla, yhden sillan rakenteiden valissa, yhden pokkana kiipeamassa jyrkkia kiviportaita ja yksi tuli syomaan meidan raflasta viherkasvit. Eiko Akkijyrkan kyytot voisi vapauttaa samalla tavalla Helsinkiin?


Joen yli pääsee vain riippusiltoja pitkin. Oi!


Jumalia joka lähtöön.
Tunnelmat tan maan suhteen on viela aika lailla auki. Delhissa joka puolella nakyva koyhyys oli jarkyttavaa, mutta kun siihen oli kuitenkin varautunut, niin se ei iskenyt niin pahasti vasten kasvoja kuin olisi odottanut. Valilla hapesi itseaan, kun kavahti likaisten lasten kasia tai pelkasi illan pimeydessa jalkakaytavilla makaavia miehia ja naisia. Taalla taas Gangesissa puljaavat ihmiset vaikuttavat aarettoman ystavallisilta ja hymyilevat lankkareille ihan aidosti. Ehka viiden paivan jalkeen ei kannata odottaa kamalan suuria analyyseja.. Mutta kylla tama kaikki ainakin pistaa miettimaan, kaikkea.